Erään ”Pajuketun” filosofisia hajatelmia seikkailemisesta puistossa
Suomessa seikkailupuistoja (high rope course) on n. 20 kappaletta riippuen hieman kriteereistä, jotka puistoksi ”laskemiseen” asetetaan. Seikkailupuistot ovat tietyllä tapaa kuin golfkenttiä, jotka ovat kaikki uniikkeja kokonaisuuksia, käyttäen hyödykseen mm. olemassa olevaa maastoa sekä puustoa. Näin ollen jokainen seikkailupuisto tarjoaa omanlaisensa ainutlaatuisen elämyksellisen kokemuksen. Todelliset seikkailijat, kuten golffaritkin kokeilevat eri ”kenttiä” ja löytävät niistä ne kaikkein mieluisimmat kotikentät itselleen.
Liikuntamuotona ”kiipeilyseikkailu” on sekä hermolihasjärjestelmää kuin myös hengitys- ja verenkiertoelimistöä monipuolisesti kuormittavaa toimintaa. Useimmissa puistossa kaikkien ratojen kiertäminen kestää n. 2 – 3 h. Ajallinen perspektiivi huomioiden kyseessä on lähtökohtaisesti peruskestävyyttä vaativa ja kehittävä toiminnallinen kokonaisuus. Puistojen radat koostuvat useista erilaisista tehtävistä ja elementeistä, jotka vaativat välillä kestovoimaa niin lihaskestävyyttä kuin voimakestävyyttä sekä maksimivoimaa, jonka tarve riippuu seikkailijan lähtötasosta. Puistossa seikkailemisen erityisvahvuus on se, että kuormitus ei ole vain paikallista, vaan harjoitusvaikutus kohdistuu kokonaisvaltaisesti koko lihaksistoon, lihassupistuksen ollessa välillä dynaamista ja välillä staattista. Voimantuottokulmat vaihtelevat myös tehtävittäin korostaen harjoitusvaikutuksen monipuolisuutta.
Voima ja kestävyys sulautetaan tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi taidon kautta. Seikkailupuistot kehittävät ennen kaikkea koordinaatiota, toimintaa lihaksiston ja hermoston välillä. Seikkailupuistot ovat kuin monipuolisia telineratoja, jotka sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin yleistaitojen ja koordinaation kehittämiseen. Radoilla liikkuminen on parhaimmillaan hermolihasjärjestelmän koordinatiivista sinfoniaa, jota on ilo katsella.
Puistossa liikkumisessa ja tehtävien suorittamisessa ei ole löydettävissä yhtä oikeaa tapaa läpäistä tehtävä ja rata. Toisaalta pelkkä ratojen nopea ja hätäinen läpikäynti ”lihakoukku-mentaliteetilla” valjaissa roikkuen on kuitenkin monessa mielessä se huonoin vaihtoehto, antaen samalla huonoimman harjoitusvaikutuksen. Toisaalta, jos henkisesti on tärkeämpää päästä kaikki radat vain läpi kuin liikkua esteiden yli mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, sekin suotakoon. Tarttuaksemme kiinni ”tarkoituksenmukaisuuteen”, tulisi radoilla edetä mahdollisimman omatoimisesti turvautuen saatavilla ja käsillä olevaan ”tukeen” vain tarvittaessa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että puistossa seikkaileminen on kuin saunomista pitkän kaavan mukaisesti. Se tulee tehdä rauhallisesti ja nautiskellen. Herkuttele jokaista tehtävää, pyri etenemään sulavasti ja kontrolloidusti. Jätä hätäily, nauti välillä maisemista ja muiden seikkailijoiden suorituksista. Maksimoi samalla oma ja muiden turvallisuus.
Tervetuloa Suomessa varsin uuden mutta monipuolisen liikunnan ja seikkailun pariin!
-Pajukettu